Suomi – isänmaani sanoin ja sävelin 14.11.2017 klo 18

Suomi – isänmaani sanoin ja sävelin: Liisa Partanen, Kalle Kinnunen, Seppo Hautalahti. kuva: Riitta Kinnunen


Palokan kirkko, Rovastintie 8

Kalle Kinnunen, laulu
Liisa Partanen, piano, urut ja laulu
Seppo Hautalahti, lausunta ja juonto
Heikki Tynkkynen, piano

Vapaa pääsy
Järj. Palokan alueseurakunta

…..

Taustaa konsertille

Koska Suomi itsenäisenä valtiona täyttää tänä vuonna 100 vuotta, halusin antaa oman panokseni työryhmäni kanssa juhlavuoteen. Se kumpuaa kiitollisuudesta jo melko pitkästä elämästäni ja vapaasta isänmaastani. Sen aikana olen saanut paljon hyvyyttä osakseni läheisiltäni, ystäviltäni ja monilta opettajiltani. On ollut paljon rinnalla kulkijoita ja olen saanut tehdä työtä lasten ja nuorten aikuisten parissa monia kollegoita unohtamatta. Monet opettajani ovat kannustaneet eteenpäin.

Olen nähnyt ja kokenut, kuinka Suomi on noussut sodan jälkeisestä aineellisesta köyhyydestä. Elämä oli kuitenkin lapselle ja nuorelle lapsuudessanikin turvallista ja antoisaa. Muistot ovat kullanneet nuoruuden. Ihmiset välittivät toisistaan ja kanssakäyminen oli vilkasta naapureiden kanssa maalaisympäristössä. Maanviljelijävanhempani tekivät kovasti töitä lastensa eteen ja toivoivat, että meillä olisi helpompaa kuin heillä. Kasvatus perustui arvoihin uskonto, koti ja isänmaa.

Isoisäni oli ns. Suuressa lähetystössä, joka vei keisari Nikolai II:lle puolen miljoonan suomalaisen allekirjoittaman anomuksen peruuttaa armollisesti ns. Helmikuun manifesti. Manifesti pyrki kumoamaan voimassa olevat Ruotsin ajalta peräisin olevat lait. Valitettavasti lähetystön työ ei johtanut toivottuun tulokseen.

Isäni taisteli Talvi- ja Jatkosodassa Laatokan pohjoispuolella ryhmänjohtajana. Hän palasi sodasta vain lievästi haavoittuneena, mutta henkiset vammat olivat jättäneet jälkensä monien muiden aseveljien tapaan.

Suomi on nyt kovin toisenlainen kuin lapsuudessani. Se on monella tapaa parempi lähes joka suhteessa. Elämämme on aineellisesti ja fyysisesti paljon helpompaa koneellistumisen ja erilaisten laitteiden auttaessa jokapäiväisessä elämässä. Kiire on kuitenkin lisääntynyt siitä huolimatta ja henkisesti monet kokevat elämän raskaaksi ja rikkinäiseksi. Yksinäisyyden tunne vaivaa monia. Lisääntynyt vapaa-aika on tuonut myös ongelmia. Houkutukset ja vaarat joutua väärille teille ovat monien, etenkin nuorten, osana.

Onneksi valtaisa enemmistö kokee elämänsä onnelliseksi tai vähintäänkin tyydyttäväksi. Rohkaisevaa on, että nuorisomme pääosa on pyrkimyksiltään tervettä, osaavaa, ahkeraa, hyvin käyttäytyvää sekä elämään vastuullisesti ja luottavaisesti suhtautuvaa sekä isänmaallista.

Vaarana on, että kaiken keskellä emme näe sitä hyvää, mitä meillä on, vaan näemme vain puutteita ja epäkohtia. Suomi on kaunis maa ja sen ihmiset ansaitsevat kiitosta ja arvostusta. Täällä on hyvä asua ja olemme kasvamassa hyvällä tavalla kansainvälisyyteen, kiitos mm. koulutustasomme.

Suomi tuotiin maailman tietoisuuteen lähinnä kulttuurin avulla. Kulttuurimme tasosta on edelleen pidettävä hyvää huolta.
Uskon vahvasti kansamme hyvään tulevaisuuteen, kunhan saamme elää hyvissä suhteissa naapurikansojen ja kaikkien kansojen kanssa ja toteutamme vastuumme kansojen perheessä.

Luontomme hyvinvoinnista huolehtiminen on meidän kaikkien vastuulla. Suomi tulee luovuttaa puhtaana tuleville sukupolville.
Kansamme on etenkin vaikeina aikoina turvannut Jumalaan. Uskon, että siinä on meidän suurin turvamme myös tulevaisuudessa.

Jyväskylässä 11.9.2017
Kalle Kinnunen