Mikä oikeastaan on Palokka?

Tietokirjailija Janne Könösen artikkeli Keskisuomalaisessa 19.11.2015, Keskisuomalaisen verkkoversiossa 20.11.2015:

Useimmat suomalaiset tuntevat tämän Palokan. Automarketien mainospylväät ovat kaupunginosan maamerkki Nelostien kulkijoille. Kuva: Mikko Lundell

”Vaeltaja: Heitä mokkasiinit ja kalossit kaupungissa tähän! – sen 6 000 pikkuporvarillista asukasta juorupuheineen ja kveekarihymyineen, hotelleineen, pisoaareineen ja kuuromykkäinkouluineen ovat kuin luodut ottamaan huostaansa jalkojesi kulturellit päällykset – hiiteen! Jääkööt naftaliiniin! Lehmänläjä ja lehdokki odottavat! Paljaita jalkoja maa kaipaa, ei säädyllisyyskuoria. Kaapu korkealle, sivilisaatiomunkki!”

Näin lennokkaasti vain kivenheiton päässä Jyväskylästä sijaitsevaa Palokkaa kuvasi helsinkiläissyntyinen vasemmistokirjailija Elmer Diktonius teoksessaan Onnela (1925).

Palokkalaisen Meri Marttisen kanssa avioitunut Diktonius oli paitsi avio-onnen, myös asuinpaikkansa huumaama. Monelle muullekin aikalaiselle 1900-luvun alkupuoliskon Palokka oli maaseudun rauhan kehto riittävän lähellä ja kaukana Jyväskylästä.

Seutu oli peltojen, järvien, maalaistalojen, torppien ja kesähuviloiden tyyssija. Sinne ei tultu nykyiseen tapaan lepäämään muualla vietetyn työajan jälkeen.

Maailman muuttumista kuvaa hyvin Lötjösen kioskin vaihtuminen samalla paikalla nykyään sijaitsevaan Keski-Palokan markettirykelmään.

Lötjösen kioski oli maalaiskylän keskeisiä paikkoja 1900-luvun puolivälissä. Sen pienellä kuistilla kuultiin päivän parhaimmat jutut ja parannettiin maailmaa. Puheet koskivat ehkä myös sitä, mikä oikeastaan oli Palokka. Riippuu keneltä kysyy.

Helsingissä on Vallila, Tampereella Pispala, Kuopiossa Niirala ja Oulussa Tuira. Mutta mikä on Jyväskylän Palokka?

Ymmärrys Palokasta on vuosisatoja riippunut siitä, millä aikakaudella seudulla asuneelta kysyy ja ennen kaikkea keneltä kysyy. Nykyinen kaupunginosa koostuu vieläkin nimityksiltään useasta pienemmästä osasta.

Alueita on aikojen saatossa nimitetty esimerkiksi yleisemmin Etu-, Keski- ja Perä-Palokaksi, mutta näiden lisäksi löytyy lukuisia muita nimityksiä: Heikkilä, Ollila, Pappilanrinne, Ritoniemi, Ukonniemi, Nuutti, Mannila, Mankola… Lista on pitkä ja monipuolinen.

Nimistön runsaus kielii siitä, ettei palokkalaisilla ole aina ollut selkeää yhteistä identiteettiä, ainakaan samassa määrin kuin monien muiden suurten kaupunkien kaupunginosien asukkailla.

Alun perin Palokka oli oikeastaan vain yksi pieni Palokkajärveen työntyvä niemi. Sitäkin kutsuttiin ensin Palokanniemeksi ja myöhemmin Kaijalanniemeksi.

Ensimmäiset palokkalaiset Hämeestä

Ensimmäiset nimiltä tiedetyt palokkalaiset, siis veroja kruunulle maksaneet asukkaat, tulivat Hämeestä. Vuoden 1539 maakirjan mukaan Heikki Juhonpojalla Saarioisten Uittamon kylästä ja Perttu Nuutinpojalla Kankaroisista oli alueella eräomistus, joka myöhemmin vaihtui pysyväksi asumiseksi.

Nimensä Palokka sai maanviljelystä. Vanhojen viljelysmaiden Palo-alkuiset sanat viittaavat kaskeamiseen, metsän polttoon. Palokka- ja Alvajärven vehmaat maat soveltuivatkin erinomaisesti viljelystarkoitukseen.

Myöhemmin seudun mahtitaloiksi kohosivat muun muassa Rutala ja Mankola. Ne, kuten muutkaan ensimmäiset asumukset, eivät sijainneet myöhemmin tunnetuilla paikoilla Saarijärventien varrella, vaan nykyisen moottoritien vieressä sijaitsevan Kaijalanniemen tyvessä. Palokan kylä syntyi tähän tyveen 1500-luvun puolivälin tienoilla.

Hämeen takamaa houkutteli vuosisatojen aikana asukkaita myös Savosta. Palokan voi kuvata syntyneen kahdesta suunnasta tulleen muuttoliikkeen kohtauspaikkaan ja synnyttäneen osaltaan myöhemmin keskisuomalaisuudeksi kutsuttua heimoajatusta.
Runebergin hahmo asui Palokassa

Palokka pysyi pitkään muutaman talon kylänä. Asuttamisen kiivaampi vaihe ajoittuu vasta 1700-luvun lopulle ja 1800-luvun alkuun, jolloin lohkotuista taloista syntyi uudistiloja kuten Hytölä, Ollila, Koppala, Salmela, Taipale, Järvenpää, Kappeli, Koskela ja Tuulensuu.

Tiestön merkitystä on vaikea yliarvioida. Seudun halkoo 2010-luvulla Suomen valtaväylä, Nelostie. Samalla tapaa kuin nykyihmiselle, jo 500 vuotta aiemmin Palokka oli monelle ohikulkutie etelästä pohjoiseen.

Ensimmäinen Palokan sivunnut ”valtaväylä” oli Vanha Laukaantie, joka oli jonkinlainen kärrytie jo 1500-luvulla. Sitä kautta päästiin Keski-Suomesta Oriveden kautta Kanta-Hämeeseen ja jopa vilkkaille Turun markkinoille.

Vireyttä kylän verkkaiseen maalaismaisuuteen toivat kruunun upseerit, ”puustelliherrat”. Ruotsin päällystössä oli monta yläsukuista, joten Palokassakaan heille ei annettu perämetsän mökkejä asuttaviksi, vaan tuottoisat Rutala ja Mankola. Ne olivat loistavalla viljelypaikalla kahden järven välissä.

Jälkimaineeltaan kuuluisin puustelliherroista on Karl Leonhard Lode, josta Runeberg teki hahmon Vänrikki Stoolin tarinoihinsa. Loden tavoin monet Palokan päällystöön kuuluneet ottivat osaa Ruotsin ja Venäjän alati toistuviin kahinoihin.
Karjalaiset sopeutuivat nopeasti

Kuten todettua, Palokka säilytti pitkään maalaismaiset ja väestöpohjaltaan melko yhtenäiset kasvonsa. Uusia omistajia tiloille ja torppareiksi tuli muuttoliikkeen ja avioliittojen kautta, mutta huomattava muutos koettiin vasta sotien 1939–1944 aikana ja niiden jälkeen.

Ensin tulivat siirtokarjalaiset. Jyväskylän maalaiskuntaan asutetut evakot olivat etupäässä Sortavalan maalaiskuntalaisia. Palokassa siirtoväki majoitettiin ensin tilapäisesti Jokelan pappilaan ja Tuomiojärven pohjoispään Huviniemeen. Ensi hädässään siirtolaiset asuivat kouluilla ja seudun kesäasunnoissa syksyn 1944.

Eräs tunnetuimpia siirtolaisia kylällä oli Paavo Moilanen. Hän oli saanut uudeksi kodikseen Palokan itäpuolelta Paavolaksi ristityn, Jokelan pappilan maista irrotetun tilan.

Moilasten ja monien muiden nopea sopeutuminen seudulle osoittaa, että pääsääntöisesti karjalaiset otettiin kylällä hyvin vastaan.
Kaupunki kasvoi kiinni

Toinen Palokan 1900-luvulla kohtaama raju muutos oli kaupungistuminen. Jyväskylän kasvaminen suureksi kaupungiksi sotien jälkeen vaikutti Palokan kehitykseen, vaikka Palokka kuului pääpiirteissään vuoden 2009 kuntaliitokseen saakka Jyväskylän maalaiskuntaan.

Maalaiskunnan väkimäärän kasvu sotien jälkeen oli erittäin nopeaa. Eräs sen suurimmista syistä 1970-luvulla oli juuri Palokan voimakas kaavoittaminen.

Palokka rakentui Tikkakoskeen ja Vaajakoskeen verrattuna melko myöhään nykyaikaiseksi taajamaksi. Nykyisen keskustaajaman maalaisuus Palokkajärven itäpuolella alkoi hävitä vasta 1960-luvun lopulla.

Ensimmäiset rivitalot kohosivat seuraavan vuosikymmenen alussa. Kunta päätti myös rakentaa järvien itäpuolelle koko Palokan keskuksen.

Pappilanrinteeseen rakentui 1970-luvulla Palokalle harvinainen kerrostalorykelmä, mutta muutoin Palokka on säilynyt 2000-luvulle melko suuressa määrin omakoti- ja rivitaloalueena.

Lähiöitymiskehitys toi Palokkaan täysin uuden väestöpohjan. Etenkin Jokelan rakentaminen imi alusta alkaen uusia muuttajia maalaiskuntaan.

Halukkaita uusia palokkalaisia riitti, sillä maalaiskunta möi tontteja puolta halvemmalla kuin kaupunki. Sopivan etäisyyden päässä kaupungista sijainnut asuinalue oli ”nukkumalähiönä” houkutteleva etenkin nuorille perheille.

Palokasta tuli myös merkittävä kauppapaikka. Keski-Palokan ja Kirrin kaupallinen kasvu muodostui 1990-luvulta itäisiä alueita suuremmaksi, kun uusia yrityksiä, ostosmarketteja ja erikoisliikkeitä avattiin.

Palokkajärven itäpuolinen keskus on kuitenkin säilynyt elinvoimaisena, sillä alueella sijaitsevat muun muassa vuonna 1984 valmistunut terveysasema sekä 2012 kohonnut uusi koulukeskus moderneine kirjastoineen.

Kaupungistumisen ja kauppaolojen muutosten ohella tiestön kehitys sinetöi muutoksen. Ensimmäiset uudet tielinjaukset tehtiin jo 1950-luvulla, ja myöhemmin valmistuivat Rantaväylän pohjoispään nelikaistainen jatke Etu-Palokkaan (1996) sekä moottoritie edelleen Etu-Palokasta Kirriin (2005).

Tämän jälkeen maalaismaisen Palokan voidaan sanoa jääneen lopullisesti historiaan.

Maaseudusta kaupunkilähiöksi

Palokka on viime 50 vuoden aikana kokenut valtaisan mullistuksen maaseudusta kaupunkilähiöksi. Alue on kaupallisesti ja kulttuurillisesti äärimmäisen vireä.

Osoituksena jälkimmäisestä on muun muassa konserttitarjontaa pursuava Pelimannitalo, jossa toimii koko maailman mittakaavassa ainutlaatuinen Kantelemuseo.

Jyväskylän kaupungin suunnitelmissa on 2010-luvulla ollut Palokan kasvattaminen ainakin noin 15?000 asukkaan kokonaisuudeksi. Koska seudun palvelut ja kaupallinen rakenne sekä liikenneyhteydet ovat hyvässä kunnossa, uusien alueiden kaavoittaminen houkuttelee.

Kehitys harvaan asutusta maalaiskylästä kaupunginosaksi on ajallisesti pitkä, mutta ihmisen odotukset kotiseudustaan ovat pysyneet jokseenkin samoina vuosituhannesta toiseen. Palokka on tänään lähes yhtä kaunis kuin ensimmäisten uudisasukkaiden saapuessa seudulle.

Kaupunkimaisessa Onnelassakin on onneksi vielä paljon luontoa, metsiä ja järviä jäljellä.

(Teksti on muokattu kirjoittajan juuri ilmestyneen kirjan Palokka – kaskimaista kaupunginosaksi (Palokka-Seura 2015) pohjalta. Kirja julkaistiin perjantaina)

Janne Könönen